"Sitten kun" - Yrittäjä voi lomailla

3.6.2016 | Minulla on ensimmäinen lomapäivä, istahdimme juuri perheeni kanssa lentokoneeseen. Kauan odotettu loma on edessä, vihdoin. Suuntaamme matkamme pois Suomesta, lämpimään. Tämä matka on lahja mieheltäni - meidän perheelle, jotta saamme viettää yhteistä aikaa, perheenä. Takana on kova kevät, niin kova, että jossain vaiheessa ajattelin, että onko minusta tähän, pystynkö pitämään kaikki langat käsissäni. Oli maaliskuun loppu kun tulin jälleen lopen uupuneena myöhään illalla kotiin, mieheni ilmoitti varaavansa ensimmäiseen mahdolliseen viikkoon meille loman. Se viikko löytyi kesäkuusta.

Tuosta maaliskuun illasta alkaen olen miettinyt, voinko lähteä viikoksi pois. Miten kaikki sujuu sillä välin yrityksessäni? Voinko lomailla viikon, olenhan ollut yrittäjänä vasta vajaan 1,5 vuotta? Lentokoneen noustessa ilmaan kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Miksi? Samastako syystä kuin niin monena iltana kun olen ajanut myöhään kotiin, kyyneleiden valuessa valtoimenaan. Niinä iltoina olen itkenyt itseni uneen, olen myös arvellut,  että miten saan väsymyksestä pamppailevan sydämeni rauhoittumaan. Niinä iltoina olen itkenyt työmäärääni, joka on ollut omastakin mielestä valtava. Olen epäillyt omaa osaamistani sekä kykyä hoitaa voimakkaasti kasvavaa yritystäni. Rehellisesti sanottuna olen kokenut isoa epävarmuutta itsestäni. Mutta sitten on tullut aamu, jolloin olen ollut jälleen voimaa ja tarmoa täynnä, uskoen lujasti itseeni, omaan jaksamiseeni ja kykyihini saada yritys toimimaan myös haasteissa. Pääni on pursunut ideoita ja uusia ajatuksia siitä, miten kehittää toimintaamme ja valikoimaamme. Mutta ne ideat ja ilo tulevat silloin kun en ole työmäärästä täysin uuvutettu. Se on helppo sanoa nyt, mutta silloin kun olet kaikkein väsyneimmilläsi, ainut ajatus on, että nyt on tehtävä hommia, sillä "SITTEN KUN". Sitten kun MITÄ? Sitten kun minulla on mahdollisuus, lepään hetken.

Kerran ajaessani pitkälle työmatkalle, soitin eräälle yrittäjäystävälleni. Olen tuntenut hänet pitkään ja hän on minulle kovin läheinen. Uskaltauduin kysymään häneltä; oletko ollut joskus työmäärästä loppu? Keskustelu oli enemmän kuin antoisa. Vain ihminen, joka on itse yrittäjä voi ymmärtää sen, että et vaan voi sanoa ei, mutta samalla sinä olet se tärkeä palikka, josta sinun tulee pitää huolta. Hän sanoi minulle: kukaan ei tiedä rajaansa,  eikä sitä kannata yrittäjänkään kokeilla. Tuo keskustelu muutti minua. Olen aina ajatellut ensin muita, ollut kiltti, empaattinen ja hyväsydäminen, omalla kustannuksella. Edelleen olen, mutta muistan myös itseni ja pitää huolta omasta jaksamisestani. Enää en siis odota ainoastaan Sitten kun- hetkeä.

Sitten kun- tilanne on helpottunut Dream teamimme kasvun myötä. Nyt meitä on joukko, jotka kaikki puhaltavat oman rautaisen ammattitaitonsa, jotta se yhteinen hiili olisi joka puolelta yhtä kuuma ja palava. Meillä on kaikilla sydämissämme se tahtotila ja se sitoutuneisuus, jota tällaisessa yrityksessä tarvitaan. Meillä on paljon suunnitelmia syksyyn, kasvamme koko ajan, kovalla työllä - intohimoisesti. Lataamme kaikki akut täyteen kesän aikana ja olemme vahvoja kantamaan syksyn tuomat haasteet. 

7.6.2016 | Loma on nyt puolessa välissä,  vielä on neljä ihanaa päivää edessä. Ensimmäiset kaksi päivää meni levätessä ja nauttiessa kauniista maisemista, luonnosta ja hyvästä ruuasta - oman perheen kesken. Kolmantena päivänä löysin itseni neuvottelemassa paikallisen kanssa mahdollisten uusien artikkelien maahantuonnista. Silmät auki, avoinna kaikelle uudelle - niinhän sen pitää aina olla. Levänneenä se onnistuu paremmin, joskus jopa hyvin. Sydämeeni olen kätkenyt nämä ilon ja onnen hetket, sen lämpimän merituulen iholla, sen luonnon kauneuden - näistä hetkistä en nauti valokuvin vaan muistan ne kehoni muistilla.

Ai niin, ne lentokoneen kyyneleet. Ne olivat onnen kyyneleitä siitä, että minulla on ihanat pojat ja maailman paras ja minua suuresti rakastava mies.

Johanna