Muutaman päivän kuluttua tulee täyttymään ensimmäinen vuoteni Yrittäjänä. Minulle yrittäjyys on ollut suuri haave vuosia - olen kuunnellut haltioituneena Yrittäjien kertoessa omista kokemuksistaan ja taipaleestaan. Sanouduin irti hyvästä palkkatyöstä, monen mielestä pahimpaan mahdolliseen aikaan, mutta minun oli se tehtävä - sieluni ei olisi antanut rauhaa ennen kuin olisin sen toteuttanut.
Yrittäjyys on kaukana helposta elämästä, Yrittäjä ei ruusuilla tanssi, Yrittäjän yhteiskunnallinen suoja on mitätön - nämä tiesin jo tähän ryhtyessäni. Moni on minulle useasti todennut, että "sellaista se yrittäjyys on" ja "töitä täytyy tehdä - ei se helpolla tule" - useimmiten nämä kommentit tulevat henkilöiltä, jotka eivät ole koskaan olleet yrittäjiä - erikoista, eikö totta? Kuka halusi helppoa elämää, helppoa työtä, säännöllisiä työaikoja tai erinomaista palkkaa? En minä ainakaan. Halusin toteuttaa unelmaani, halusin kokea sen, että päätä on hakattava seinään (monta kertaa) , halusin haasteita, halusin tuntea miltä tuntuu kun mennään täysillä ja toisinaan törmätään kovaa seinää päin. Sain kaiken tuon ensimmäisen vuoden aikana, mutta sain myös paljon enemmän.
Ensimmäinen vuoteni ei suinkaan ole ollut helppo, vaikka moni ulkopuolinen sanoo usein asioiden menneen kovin helposti. Äitini sanoi minulle kerran, että pyydäppä joku pariksi viikoksi mukaan tuohon tahtiin, niin saa nähdä kuinka helposti kaikki käy. Tervetuloa, otan ilomielin vastaan mahdolliset halukkaat!
Yrittäjyydestä puhuminen nostaa karvani pystyyn, kiehauttaa vereni, muljauttaa sydämeni ja nostaa kyyneleet silmiini - positiivisella tavalla! Tunnen vihdoin löytäneeni aidosti itseni, teen sydän verellä töitä, suurella intohimolla ja rakkaudella työtäni kohtaan. Tämä on oikeastaan niin kivaa, että en ajattele tätä työnä, minun on esim. vaikea laskea tehtyjä tunteja (ehkä ei kannatakaan...).
Suurena haasteena yrittäjyydessä on ehdottomasti ajankäytön hallinta. Miten minä, pienten lasten äiti, voin jakaa aikani siten, että elämäni tärkeimmät aarteet saavat juuri sen, mikä heille kuuluu? Ajankäyttöä tulee miettiä myös siten, että jaksaa itse tehdä työtä, minun on pidettävä huolta itsestäni ja omasta jaksamisesta. Tässä minulla on paljon opittavaa.
Mutta mitä ensimmäinen vuoteni on minulle antanut;
- minusta on kehittynyt tiukka neuvottelija päämiehen suuntaan, harjoitus tekee joku päivä mestarin = huh
- olen tehnyt yhteiskunnallisesti hyväksyttävän teon ja palkannut työntekijän sekä maksanut sievoiset summat arvonlisäveroja = olen ylpeä
- olemme saaneet kasvatettua yhdessä kaikkien bohottajien kanssa Boho brändin tunnettuutta = kiitos kaikki Bohottajat ympäri Suomen!
- olen monta suurta kokemusta rikkaampi = tekee minut onnelliseksi
Vuosi sitten kirjoitin näin; olen sulkenut vuosia kestäneen kirjan kannen kiinni. On aika kääntää uusi sivu elämässäni, sen myötä levitän siipeni ja toteutan vuosien haaveeni yrittäjyydestä. Jatkan tuon haaveen toteuttamista. Haluaisitko Sinä olla joku päivä yrittäjä? Jos "kyllä" - minä tukisin Sinua siinä. Ojentaisin auttavan käteni ja antaisin sitä tietoa, mistä uskoisin Sinun hyötyvän. Ai miksikö? Siksi, että jokaisen pitäisi saada tuntea tämä tunne kun teet juuri sitä, mitä sydämesi haluaa Sinun tekevän!
Aurinkoisia kevätpäiviä,
Johanna
Johanna